Voisiko yt:t hoitaa toisin?

LähiTapiola aloittaa yt:t,
TTY yt-neuvotteluihin,
Hämeen Sanomat aloittaa yt-neuvottelut,
Itella Posti käynnistää yt-neuvottelut,
Salo aloittaa taas yt-neuvottelut,
Kesko käynnistää yt-neuvottelut,
Fujitsu aloittaa yt-neuvottelut ensi viikolla,
Sofor aloitti yt-neuvottelut,
Turun kaupunki aloittaa yt-neuvottelut,
The Switch aloittaa yt-neuvottelut,
Työterveyslaitos käynnistää yt-neuvottelut, …

Tässä pieni katsaus viime viikon uutisiin. Melko surullista luettavaa, vai mitä? Pistää miettimään missä on menty vikaan. Eivätkö yritykset ole pystyneet uudistumaan ajoissa? Eikö muutoksen merkkejä ole huomattu ajoissa, vai eikö niihin ole osattu reagoida, …? Tosin seuraavat otsikot ihmetyttävät itseäni vieläkin enemmän:

Hartwallin työntekijät: Yt-neuvottelut yllätys ja järkytys,
Uusin yt-neuvotteluilmoitus tuli työntekijöille täytenä yllätyksenä,
Itellan yt:t tulivat yllätyksenä,
Yt-neuvottelut ja keskittämisaikeet täysi yllätys,
Yt-uutinen tuli henkilöstölle täytenä yllätyksenä…

On vaikea ymmärtää kuinka näin isot, ihmisten elämää suuresti mullistavat asiat tulevat henkilöstölle täytenä yllätyksenä. Monesti vielä pelkkänä yksisuuntaisena ilmoituksena / tiedotteena, jolloin ihmiset jäävät suuren epätietoisuuden valtaan, vailla lisäkysymysten esittämismahdollisuuksia.

Vaikka eettistä johtamista on käsitelty paljon jo 90-luvulla, ja asia on viime vuosina herättynä yhä enemmän tutkijoiden kiinnostusta, näyttäsi homma olevan vielä lapsen kengissä. Ainakin omasta mielestäni. Mielestäni yllä olevassa toimintatavassa kun on eettisyys kaukana, vai oletko kenties eri mieltä?

Mistäköhän moinen kiikastaa? Eikö johtajilla ole rohkeutta asettua huonojen uutisten tuojiksi, eikö avoimeen dialogiin osata tai kyetä alkaa, eikö avoimen dialogin ja tiedon tärkeyttä ymmärretä, halutaanko tietoja jostain syystä pimittää viimeiseen asti, vai onko kyse kenties jostain muusta? Eikö johto osaa asettua työntekijöiden asemaan, ja miettiä asiaa omalta kannalta - sitä miltä tärkeän ja omaan elämään suuresti vaikuttavan tiedon pimittäminen itsestä tuntuisi?

Itse olen Lasse Kurkilahden ja Toivo Äijön kanssa samoilla linjoilla. He korostavat "Ui tai uppoa: suomalaiset yritykset globaalissa hyökyaallossa” -teoksessaan avoimuutta ylikaiken. He esittävät, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa mukaan asiat voivat olla kuinka huonosti tahansa, mutta siitä huolimatta johdon olisi aina parasta kertoa avoimesti henkilöstölle asioiden todellinen laita.

Heidän mukaansa on sitä parempi, mitä enemmän ihmisiä informoidaan ja mitä rehellisemmin tilanteeseen suhtaudutaan. Tähän on helppo yhtyä kun ajattelee esimerkiksi niitä, jotka ovat mahdollisesti juuri rakentaneet talon tai ottaneet suuren asuntolainan. Luultavasti he olisivat jättäneet talon rakentamatta tai lykänneet asunnon hankintaa, jos heillä olisi ollut asiasta parempaa tietoa. Tai vähintään he olisivat pohtineet eri vaihtoehtoja ja ratkaisujaan tarkemmin.

Johdon tulisikin ymmärtää, että monissa tapauksissa ihmiset kaipaavat kipeästi tietoa yrityksen kannattavuudesta ja tulevaisuudesta. Juuri tämän takia yrityksissä pitäisi käsitellä kaikki tärkeät asiat avoimesti ja hyvissä ajoin yhdessä koko henkilöstön kanssa. Pitäisi kertoa miten tilanteessa saattaa käydä ja miten tulevaan muutokseen voi varautua, sen sijaan että ollaan hiljaa viimeiseen asti.

Juuri tämä olisi sitä kauan kaivattua ja perään kuulutettua johdon eettisyyttä. Ei itsekästä toimintaa, vaan aitoa kanssaihmisten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta välittämistä.

Kaikki varmasti ymmärtävät sen, ettei kannattamattomia yrityksiä voi lailla pakottaa jatkamaan. Mutta asiat voi aina hoitaa hyvin tai huonosti, vastuullisesti tai vastuuttomasti. Itse soisin näkeväni enemmän vastuullisuutta ja rehellisyyttä, avointa dialogia ja yhdessä ratkaisujen hakemista.

Tästä voisi olla yrityksellä myös muuta hyötyä, ainakin Kurkilahden ja Äijön mielestä. Heidän mukaansa avoimen dialogin avulla voitaisiin parhaiten hakea voimavaroja koko henkilöstöstä, ja etsiä parantavia sekä kehittäviä ratkaisuja ja menestymisen eväitä jo etukäteen. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Salattu, salaisempi tuotekehitys

Perinteisesti yritykset ovat suorittaneet innovaatiotoimintaa yksin, tiukasti omaa tuotekehitystoimintaa varjellen. Miksi jotkut yritykset ovat kuitenkin lähteneet avaamaan tuotekehitystoimintaansa, ja miksi myös muiden kannattaisi tätä harkita? Tunnetun päivittäistavarakaupan Procter & Gamblen esimerkki avannee asiaa.

P&G päätti vuonna 2001 siirtyä suljetusta innovaatiomallista avoimeen, kun heidän uusi toimitusjohtajansa A. G. Lafley lanseerasi koko yritystä koskevan innovaatio-ohjelman. Tämän Connect & develop -ohjelman yhtenä tavoitteena oli hankkia yli puolet yrityksen t&k-aloitteista talon ulkopuolelta, mutta kuitenkin yrityksen oman t&k-organisaation kautta.

Heidän ajatuksena oli yhdistää tarkasti kohdennettu tuotekehitys verkostomaiseen toimintaan. Ensiksi he hakivat tuotekehityksen suunnan kuluttajien toiveet ja tarpeet kartoittamalla, jonka jälkeen he valjastivat yrityksen omat ja ulkopuoliset tuotekehittäjät töihin.

He ottivat käyttöönsä web-portaalin, jonka avulla he pystyivät lähettämään kyselyjä teknisiin pulmiin n. 10 000 sisäiselle ja ulkopuoliselle asiantuntijalle. Tämän lisäksi he käyttivät avoimia innovaatioverkostoja, kuten InnoCentive, NineSigma tai UTEKin U2B, joissa kymmenet tuhannet asiantuntijat ovat verkottuneet keskenään. Näin he saivat valjastettua suunnattoman määrän uusia resursseja yrityksen tuotekehitykseen.

Toisin sanoen he oivalsivat, etteivät kaikki huippuosaajat välttämättä työskentele heidän yrityksessä, eikä kaikkia ideoita ja keksintöjä tarvitse tuottaa itse. He ymmärsivät ulkopuolisen tuotekehityksen tuoman lisäarvon. Näistä samaisista syistä yhä useampi yritys on lähtenyt avaamaan tuotekehitystään. Alla olevassa taulukossa on esitetty tarkemmin suljetun ja avoimen innovaation periaatteita Henry W. Chesbroughin mukaan.

Suljetun ja avoimen innovaation periaatteet
(Lähde: Pentti Sydänmaanlakka 2009, Jatkuva uudistuminen: Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen
Alkuperäinen lähde: Henry W. Chesbrough 2003, Oprn Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology)

Suljetun innovaation periaatteet	Avoimen innovaation periaatteet
Kaikki alamme huippuosaajat työskentelevät yrityksessämme.	Kaikki alamme huippuosaajat eivät työskentele yrityksessämme. Sen takia on työskenneltävä yhdessä huippuosaajiemme kanssa sekä organisaatiomme sisä- että ulkopuolella.
Hyötyäksemme tuotekehityksestä meidän on keksittävä, kehitettävä ja toimitettava sen tulokset itse.	Ulkopuolinen tuotekehitys voi luoda huomattavaa lisäarvoa, mutta sisäistä tuotekehitystä tarvitaan, jotta voisimme saada tämän arvon käyttöömme.
Jos teemme keksinnöt itse, ehdimme markkinoille ensimmäiseksi.	Meidän ei tarvitse tehdä keksintöjä hyötyäksemme niistä.
Yritys joka tuo innovaation markkinoille ensimmäisenä, on voittaja.	Paremman liiketoimintamallin rakentaminen on hyödyllisempää kuin ehtiminen ensimmäiseksi markkinoille.
Jos kehitämme eniten parhaita ideoita alallamme, olemme voittajia.	Jos hyödynnämme sisäiset ja ulkoiset ideat parhaiten, olemme voittajia.
Meidän on kontrolloitava teollisoikeuksiamme (intellectual property), jotta kilpailijat eivät pääse hyötymään ideoistamme.	Meidän tulee hyötyä siitä, että muut hyödyntävät meidän teollisuusoikeuksiamme, ja meidän tulee ostaa muiden oikeuksia käyttöömme aina kun se hyödyntää valitsemaamme liiketoimintamallia.

Muita hyviä esimerkkejä avoimen innovaation hyväksikäytöstä löytyy muun muassa kaivoyhtiö Goldcorpilta ja Gasumilta.

Goldcorpin tapauksessa yhtiö oli ajautunut suuriin vaikeuksiin. Yhtiön kultavarat olivat ehtyneet, ja yrityksen omat keinot uusien esiintymien löytämiseksi tuntuivat loppuneen kesken. Toimitusjohtaja Rob McEwenin ideasta yritys päätti laittaa kaiken oman geologisen tietämyksensä verkkoon, ja järjestää ison kilpailun. Kilpailun rahapalkinnon avulla yritys houkutteli ihmisiä kehittämään geologista tietämystä, joka auttaisi uusien kultavarantojen löytämisessä. Tieto kilpailusta levisi nopeasti netissä, ja yritys sai kullanetsijiä 50 maasta kiinnostumaan asiasta. Tämä johti uusiin mineraalilöytöihin ja sai liiketoiminnan kääntymään kasvuun.

Gasumin suhteelliseen uuteen innovaatiokilpailutapaukseen voit puolestaan tutustua netissä: http://www.hyvanilmanlintu.fi.

Hintakilpailusta eroon markkinoinnin keinoin

Luettuani markkinoinnin isän, legendaarisen Philip Kotlerin ja hänen kollegansa Hermawan Kartajayan sekä Iwan Setiawan kirjoittaman uutuusteoksen Markkinointi 3.0, jäin pohtimaan markkinoinnin nykytilaa Suomessa.

Sitä missä noin suurin piirtein tällä hetkellä liikumme täällä insinöörien ja teknokraattien luvatussa maassa. Vieläkö elämme tuotekeskeisessä maailmassa (markkinointi 1.0), vai olemmeko jo siirtyneet asiakaskeskeisyyteen (markkinointi 2.0)? Siis muutenkin kuin puheissa ja korulauseissa.

Itse uskoisin suurimman osan toimivan vielä tuotelähtöisesti. Mitä mieltä itse olet? Mietipä asiaa hetki omalta osaltasi. Mieti miten markkinoinnin rooli nähdään teidän yrityksessä? Mieti onko teidän yrityksessä tavoitteena tuotteiden myynti vai asiakastyytyväisyys, näkökulmana tuotekehitys vai erottautuminen, toimintaa ohjaavana tekijänä tarkka tuotemäärittely vai yrityksen ja tuotteen asemointi? Nämä kun ovat Kotlerin ja kumppaneiden kirjoittaman teoksen mukaan eräitä tuotelähtöisen ja asiakaskeskeisen toiminnan eroavaisuuksia.

Jatka vielä hetki miettimistä. Mieti yritetäänkö teillä kuumeisesti myydä olemassa olevia tuotteita jokaiselle potentiaaliselle asiakkaalle? Entä onko teillä tuotannon tavoitteena tuotteiden yhtenäistäminen, jotta tuotantokustannukset ja ulosmyyntihinta saadaan mahdollisimman alas? Jos kyllä, niin onnittelut. Kuulutte uskoakseni enemmistöön. Elätte vielä viime vuosituhannella ja noudatatte 1950-1960-luvuilla kehitettyjä markkinointikeinoja. Luultavasti Henry Fordin sanat sopivat hyvin kuvaamaan toimintaanne:

”Asiakas voi ostaa meiltä auton minkä värisenä tahansa, kunhan se on musta”

Tämä ei toki haittaa, jos olette jostain syystä niin erikoisessa asemassa, ettei teidän toimialalla kasvu ole vielä hiipunut tai ole hiipumassa, eikä kilpailu asiakkaista ole kiihtynyt. Mutta jos näin ei ole, vaan sitä vastoin tuotteet ovat samankaltaistuneet, kiristynyt hintakilpailu on alkanut ruokkimaan epätasapainoa, ja asiakaspoistuma tai sen riski on kasvanut, niin sitten kannattaisi kiivaasti alkaa miettimään erottautumiskeinoja ja asiakkuusosaamiseen panostamista.

Te jotka puolestaan olette jo aiemmin huomanneet sen, että asiakkaat käyttäytyvät eri tavalla kuin ennen, ja sen että olemme yhä enemmän siirtyneet epärationaaliseen ostamiseen sekä tunnebisnekseen, jossa asiakkuusosaaminen on menestymisen elinehto, niin hyvä. Teillä pullat ovat jo huomattavasti paremmin uunissa. Olette mitä todennäköisemmin Kotlerin ja kumppaneiden tarkoittamassa markkinoinnin vaiheessa 2.0.

Te ymmärrätte, että on kannattavampaa tehdä kauppaa vanhojen asiakkaiden kanssa kuin jatkuvasti panostaa uusasiakashankintaan. Teille myyntityö on muuta kuin kertakauppoja, tyrkyttämistä ja taivuttelua, sekä hinnalla argumentointia. Seuraatte markkinaosuuden sijasta luultavasti asiakasosuutta, etsitte asiakkaille tuotteita ettekä tuotteille asiakkaita, laskette asiakaskannattavuutta, teillä on hoitomalli koko asiakkuuden elinkaaren ajalle, jne.

Mutta mikä sitten on vaihe 3.0, johon teidän tulisi Kotlerin ja kumppaneiden mukaan pyrkiä? Se on siirtymistä kokonaisvaltaisempaan näkökulmaan, jossa markkinoinnin kohteena nähdään yrityksen sidosryhmät pelkkien asiakkaiden sijasta. Niin ikään se tarkoittaa yhteistoimintaan siirtymistä, jossa asiakkaat nähdään muina kuin passiivisina markkinointikampanjoiden kohteina. Se tarkoittaa mm. tuotehallinnan osalta siirtymistä 4P:stä yhdessä luomiseen, asiakashallinnan osalta siirtymistä STP:stä (segmentointi, kohdentaminen, asemointi) yhteisöllistämiseen, ja brändin hallinnan osalta siirtymistä brändin rakentamisesta yksilöllisyyden rakentamiseen.

Tässä 3.0 -vaiheessa tuskin yksikään suomalainen yritys vielä on, vai onko?

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Avance Executive MBA -johtamiskoulutuksen blogissa: http://avancemba.blog.jyu.fi/2014/03/hintakilpailusta-eroon-markkinoinnin.html.

Luovan työn tehdas

Paiskitko sinä hommia luovan työn tehtaassa? Jos olet esimerkiksi koodari tai työskentelet asiantuntijatöissä, niin vastaus on mitä todennäköisimmin kyllä. Suurin osa asiantuntijatyöstä kun on nykyään tavalla tai toisella niin kutsuttua tietotyötä tai luovaa työtä.

Siis sellaista työtä jossa pitää oikeasti miettiä ja käyttää omaa pääkoppaa, jossa laatu voittaa aina määrään. Työtä jossa hyödytään fiksuista ja älykkäistä ratkaisuista, oikeasti mietityistä briljanteista ideoista, sen sijaan että kaivetaan ojaa puoliunessa 8.00 – 16.00.

Jos paiskit hommia luovan työn tehtaassa, niin millaisessa tehtaassa töitä teet? Miltä tehtaanne ”materiaalivirta” näyttää? Lähdetäänkö siellä aina niin sanotusti nollista liikkeelle? Mietitään joka kerta täysin ainutlaatuinen, uniikki ratkaisu, jopa samantyyppisiin ongelmiin / tarpeisiin.

Jos toimintaa vertaa entisajan tehtaaseen, niin voisiko tehtaan toiminnan ajatella olevan analoginen siihen, että joka kerta lähdetään erikseen raaka-aineen hakuun - kaivokseen niin sanotusti malmia kaivamaan? Luultavasti vuosien mittaan on kyllä kertynyt tietoa siitä, millaista malmia juuri tämän ratkaisun työstämiseen tarvitaan, ja mistä sitä löytää, mutta siinä se sitten melkein onkin.

Raaka-aineen haun jälkeen, kun tarvittavat rakennuspalikat on saatu kerättyä, voidaan tehtaassa aloittaa ainutlaatuisten ratkaisujen jalostus. Lopulta luovan työn tuotokset ja saadut opit joutuvat isommassa mittakaavassa "kaatopaikalle". Toisin sanoen tehtaassa työstettyjä älykkäitä ratkaisuja ei enää tulevaisuudessa uudelleen hyödynnetä, ei ainakaan laajamittaisesti, koko tehtaan mittakaavassa.

Ainoastaan itse saatat tulevaisuudessa samanlaiseen ongelmaan / tarpeeseen törmätessäsi muistella, että olet joskus vastaavan asian parissa painiskellut ja ihan käyvän ratkaisun ongelmaan keksinyt. Ehkä tällöin sinun ei tarvitsekaan lähteä malmia louhimaan, vaan voit sen sijaan hyödyntää aiempaa ratkaisua, kunhan sen vain jostain ensiksi löydät.

Ehkäpä kaivoksen sijaan suuntaatkin tällä kertaa luovan työn kaatopaikalle aiempia ratkaisuja tonkimaan. Ja jos ja kun satut aiemmin tekemäsi ratkaisun jostain löytämään, saat tehostettua tehtaan toimintaa ja parannettua sen tuottavuutta ainakin tässä yksittäistapauksessa. Tässä tapauksessa pyörää ei tarvinnutkaan keksiä uudelleen.

Eli voisiko tehtaanne ajatella olevan luovan työn ratkaisuja saastuttava tehdas, jossa vallitsee kertakäyttökulttuuri? Sellainen jossa briljantit ratkaisut keksitään eripuolilla tehdasta aina vain uudestaan, ja jossa toinen toistaan hienommat timanttiset ratkaisut lentää kaatopaikalle.

Vai onko tehtaanne kenties ”vihreä”? Sellainen jossa kierrätys- ja uusiokäyttökulttuuri kukoistaa, ja jossa kaatopaikalle joutava ”jäte” on minimaalista. Sellainen jossa ihmiset tietävät kuinka keksityt ratkaisut lajitellaan - mihin pönttöön mikin ratkaisu laitetaan, jotta uusiokäyttö olisi mahdollisimman suurta ja vaivatonta. Lisäksi he tietävät mistä kertaalleen työstettyjä ratkaisuja löytää uudelleen käytettäväksi.

Eli miten on, onko luovan työn tehtaanne ”saastuttava” vai ”vihreä”? Suoltaako se ulos alusta asti keksittyjä älykkäitä ratkaisuja, joita enää koskaan uudelleen käytetä? Vai kukoistaako siellä kierrätys- ja uusiokäyttökulttuuri?

Jos tehtaanne on saastuttava, niin mistä se johtuu? Kuinka siitä voisi tehdä entistä vihreämmän? Kuinka siellä saataisiin kertaalleen keksityt ratkaisut paremmin uusiokäyttöön?

L'amour

Tämänkertaisen bloggaukseni aihe heräsi minulle esitetyistä kysymyksistä, ja erään lukijani mietteistä - kiitos niistä. Voit lukea ne esittelyosioni neljännestä kommentista.

Päätin lähestyä aihealuetta kautta rantain, ja lähteä liikkeelle rakkaudesta. Aiheesta josta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja, tehty lukemattomia runoja sekä lauluja, ja jota filosofit ovat pohdiskelleet vuosituhansia.

Myönnän olevani heikoilla jäillä. Vaikka puhun ja pussaaan, niin olen silti suomalainen mies. Hädin tuskin muistan mitä Diotima kertoi Sokratekselle rakkaudesta Platonin kuuluisassa Pidot-dialogissa.

Ei se mitään. Katsotaan mihin asti jää kantaa, vai kantaako ollenkaan. Anna palautetta. Ajaako Karppinen tällä kertaa mielestäsi pahastikin metsään? Mitä mieltä itse asiasta olet? Kuulisin ajatuksiasi ja mietteitäsi erittäin mielelläni.

Omasta mielestäni rakkaus on täysin subjektiivinen kokemus. Sinä koet sen erilailla kuin minä. Aivan kuten kaksi ihmistä kokee heidän välisensä rakkauden eritavalla, kumpikin omallaan. Esimerkiksi äidin lasta kohtaan kokema rakkaus on varmasti hyvin erilainen, kuin lapsen äitiä kohtaan kokema rakkaus. Sama pätee pariskuntiin.

Lisäksi rakkaus näyttäytyy hyvin monenmuotoisena. Tunnekokemus riippuu ja vaihtelee kohteen mukaan. Se on erilainen vaikkapa äitiä, isää, sisaruksia, puolisoa ja lapsia kohtaan. Kiihkeä nuori rakkaus on erilaista kuin vuosikymmeniä kestänyt rakkaus, ja niin edelleen. Ja koska rakkaus on subjektiivinen kokemus, ei se välttämättä ole molemminpuolista. Se voi yhtä hyvin olla vain yksipuolista.

Mielestäni rakkauden kohde voi olla jokin muu kuin toinen ihminen. Sen ei siis välttämättä tarvitse olla ihmisten välistä. On itserakkautta, jumalan rakkautta (kristinuskon perusta) ja eläinrakkautta. Joku rakastaa omaa kotia, toinen isänmaata ja kolmas luontoa.

Itse en ainakaan tohdi väittää näitä rakkauksia ihmisten välistä rakkautta pinnallisemmaksi. Siinä missä joku on äärimmäisen itserakas ja ehkä jopa kykenemätön rakastamaan muita, on toinen valmis antamaan henkensä uskontonsa tai isänmaansa puolesta.

Mielestäni rakkaus ei myöskään ole ainoastaan ihmisolentojen (homo sapiens) yksinoikeus. Myös eläimet rakastavat toisiaan. Moni eläinlaji on jopa täysin yksiavioisia, kuten Serengetin luonnonpuistossa näkemäni piskuruinen Kirk's dik-dik antilooppi. Ja toki eläimet myös tarvitsevat hoivaa ja hellyttää, ainakin jotkut lajit, kuten Harry Harlow kiistanalaisissa eläinkokeissaan osoitti.

No mutta mites sitten on niiden brändien laita. Ainakin teinityttöjen tunnekokemukset Justin Bieberiä kohtaan tuntuivat viime viikolla olleen aika vahvat. Kyllä. Mielestäni teinitytöt olivat hullaantuneita brändättyyn tuotteeseen nimeltä Justin Bieber, eivätkä itse henkilöön.

Entäs sitten urheilujoukkueiden kannattajat, joilla saattaa olla hyvinkin suuria tunteita suosikkijoukkueitaan kohtaan. Esimerkiksi Espanjassa vanhemmat rekisteröivät vauvojaan FC Barcelona kannattajajäseniksi, kun taas Englannissa jalkapallohuligaanit osoittavat suuria tunteitaan muilla tavoin.

Mitä mieltä olet, voiko näiden kohdalla puhua rakkaudesta? Ainakin ihmiset ovat näiden eteen valmiita tekemään suuriakin asioita pyyteettömästi. Ilman itsekkäitä tarkoitusperiä ja oman edun tavoittelua. Lisäksi he kokisivat suurta menettämisen tuskaa ja kaipuuta, jos menettäisivät tunteidensa kohteen. He ovat siis brändeihin syvästi kiintyneitä.

Mutta pitäisikö näiden kohdalla silti puhua jostain muusta kuin rakkaudesta? Kenties fanituksesta tai tykkäämisestä? Pitäisikö rakkautta käyttää ainoastaan ihmisiä kohtaan kokemistamme tunteista puhuttaessa? Ei ainakaan omasta mielestäni.

Mutta mitä mieltä sinä olet? Rakastatko sinä kenties jotain brändejä, tuotteita, esineitä tai asioita? Entä ruokaa, lemmikkieläintä, harrastusta tai vaikkapa bändiä? Vai tykkäätkö mieluummin omasta kodista ja fanitat isänmaata? Erittäin mielelläni kuulisin ajatuksiasi ja mietteitäsi asiasta.

Ai niin, mites ne Karppisen omat tunteet Applen ja Louis Vuittonin tuotteita kohtaan? Mitä tarkoitan kun sanon rakastavani niitä? Tiedän etten tässä vappupuheessa suoraan minulle esitettyihin kysymyksiin vastannut. Teen sen heti seuraavassa bloggauksessa.

Hyvää vappua. Peace and Love.

Liiketoimintaidea pöllittäväksi

Päädyin kevätflunssan ja reippaan oloisen kuumeen saattelemana sängynpohjalla pohtimaan, kuinka kätevä olisikaan sellainen kuumemittari, jonka voisi langattomasti yhdistää puhelimeen ja tablettiin. Vähän samalla tapaa kuin voi vaikkapa sykemittarin yhdistää puhelimeen esimerkiksi Sports Trackerin avulla.

Ei sitten tarvitsisi koko ajan vartoa milloin kuumemittari vienolla äänellä piippaa kainalomakkaroiden välistä valmiin-merkkiä, vaan voisi rauhassa keskittyä Inceptionin ja In Timen katseluun, tai vaikkapa musiikin kuunteluun. Äänenvoimakkuuden ja bassonkin voisi surutta säätää sydämentahdistimia hirvittäviin lukemiin.

iPhonen tai iPadin näytöltä voisi sitten seurata mittauksen etenemistä ja tarkkailla nykyistä ruumiinlämpötilaa, sekä seurata lämpötilan kehitystä ja selailla aiempia tuloksia. Ohjelmiston graafinen käyttöliittymä olisi tietenkin silmiä hivelevä.

Toki tämä toisi helpotusta myös ”hoitajan” roolissa toimiville. Ei tarvitsisi esimerkiksi vähän väliä kurkkia, onko pikku potilaalla kuumemittari kunnolla, ja onko mittaustulos jo valmis. Sen sijaan voisi keittiössä rauhassa kokkailla à la carte päivällistä Hans Välimäen innoittamana, sekä samalla seurata mittaustuloksen etenemistä iPadista. Kätevää eikö vain?

Liiketoimintamielessä asiaa ei missään nimessä kannattaisi jättää tähän, vaan homma pitäisi ilman muuta rakentaa yhteisöpalvelun ympärille. Sellaisen palvelun joka mahdollistaisi esimerkiksi mittaustietojen jakamisen perheen, tuttavien ja vaikkapa omalääkärin kanssa. Palvelun jonka avulla voisi tarkkailla rakkaimpien vointia työpaikalta käsin tai vaikkapa reissun päältä.

Luonnollisesti palvelun kautta voisi myös seurata muiden käyttäjien jakamia tietoja, jos he tämän olisivat sallineet. Tiedon avulla voisi tarkkailla esimerkiksi globaalia terveystilannetta, sekä seurata influenssan ja/tai pandemian leviämistä. Leviämistä voisi seurata samalla tapaa kuin voi seurata saderintamien liikkumista sade-/säätutkista.

Tämä saattaisi auttaa myös varautumisessa, ja vähentää tautien leviämistä. Vai mitä mieltä olet? Ehkäpä seuraavan flunssa-aallon rantautumiseen voisi varautua vähän niin kuin sadekeliin. Ei tietenkään sateenvarjoin, sadeviitoin ja kumisaappain, vaan vastaavin.

Uskoisin myös terveysviranomaisten ja lääkeyhtiöiden olevan kiinnostuneita palvelun keräämien tietojen hyödyntämisestä. Heille tieto olisi toki saatavilla maksullisen palvelun kautta. Tiedon avulla lääkeyhtiöt voisivat esimerkiksi seurata lääkkeiden vaikutusta tiettyjen alueiden sairastumismääriin. Toisaalta he voisivat jakaa eri alueille eri lääkkeitä, ja näin ollen vertailla lääkkeitten vaikutusta. Tästä voisi olla esimerkiksi tuotekehityksellistä hyötyä.

Yhteisöpalveluun toki kannattaisi liittää myös muita tuotteita (esimerkiksi verenpainemittari) ja toimintoja (esimerkiksi lääkärien neuvontapalvelut). Lisäksi se tarjoaisi oivan markkinointiväylän lääkeyhtiöille. He kun voisivat täsmämarkkinoida tuotteitaan tiettyjen sairastumisaaltojen mukaisesti.

Mitä mieltä olet, tulisiko Leijonan kidassa tällaiselle liikeidealle rahoitusta? Tai olisitko kenties itse valmis käyttämään kyseisenlaista yhteisöpalvelua ja siihen liitettyjä tuotteita, kuten esimerkiksi kuumemittaria?

Läsnätyötä Microsoftilaisittain

Kuten aiemmin kerroin, pääsin parisen kuukautta takaperin tutustumaan Microsoftin uudistettuihin tiloihin ja uudenlaiseen läsnätyön kulttuuriin. Tässä käyn käytännönläheisemmin läpi miten he ovat tietotyötä lähteneet uudistamaan.

Kenties näkyvin uudistus on mielestäni se, ettei kellään ole omaa vakituista työpistettä saati työhuonetta - ei edes yrityksen ylimmällä johdolla. Sen sijaan yrityksessä on erilaisia työskentelytiloja, joista kukin yksilö ja/tai tiimi voi valita juuri kulloiseenkin tarpeeseen parhaiten soveltuvan.

Esimerkiksi "kirjaston" voi valita siinä tapauksessa, että haluaa työskennellä rauhassa ja hiljaisuudessa - aivan kuten normaalissa kirjastossa. "Biitsillä" puolestaan soi musiikki ja se sopii Fatboyneen rennompaan työskentelyyn. "Lasten nurkkaus" taasen sopii niille, joille on tullut lastenhoitohaasteita.

Sijainnillasi ei ole väliä. Sillä missä ikinä oletkin, tietävät muut sen Yammer-tyyppisen sovelluksen kautta. Fyysisen sijainnin lisäksi muut näkevät statuksesi - oletko tavoitettavissa vai et, voiko sinulle lähettää viestin tai soittaa videopuhelun, jne. Jos olet tavoitettavissa, niin muilla on lupa sinua häiritä. Oli kello sitten 7.00 maanantaiaamuna tai 23.00 juhannusaattona. Ajalla ja paikalla ei siis ole merkitystä, ainoastaan henkilön aidolla läsnäololla, kuten aiemmin kirjoitin.

Neuvottelutiloissa on lasiseinät ja ainoastaan pyöreitä pöytiä. Pyöreät pöydät kun luovat palavereihin tasa-arvoisen vaikutelman ja tunnelman. Tiedonkulkua sekä organisaation avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisää johtajien aktiivinen bloggaus. Yrityksen ylin johto esimekriksi vuorotellen kirjoittaa blogia johdon palavereista.

Blogeihin toivotaan kommentteja ja kannanottoja, ja niiden avulla käydään vuoropuhelua. Ne ovat yksi kanava organisaation moniäänisyyden lisäämiseksi. Niiden avulla ihmiset saavat äänensä kuuluviin ja he pääsevät vaikuttamaan.

Lisäksi ihmisiltä kysytään mielipiteitä päätettävistä asioista ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Tämä näyttäisi toimivan myös mittareiden valoissa. Mittareiden mukaan kun työntekijöiden tunne päätöksentekoon vaikuttamisesta on 93%. Tässä on nousua useampi kymmenen prosenttia muutosta edeltävään aikaan verrattuna.

Myös ihmisten työtyytyväisyys on parantunut huomattavasti. Tästä hyvänä osoituksena on Microsoftin voittamat ”Great Place to Work”-palkinnot. He ovat selvästikin oivaltaneet sen, että hyvinvoiva työntekijä on työnantajalleen kirjaimellisesti kullan arvoinen. Työhyvinvointi kun tutkitusti parantaa kilpailukykyä, sekä taloudellista tulosta ja mainetta - parhaat työnantajat saavat parhaat työntekijät, jne.

Työhyvinvoinnin lisäksi tilankäyttö on huomattavasti tehostunut. Lisäksi tilat ovat siistit ja viihtyisät. Kenelläkään kun ei ole omaa työpistettä, ja omat jäljet siistitään työpäivän jälkeen. Johdon esimerkillisyydestä kertoo hyvin se, että he muutosvaiheen alussa kiersivät päivän päätteeksi tilat läpi ja tarvittaessa siistivät työpisteet seuraavaa päivää varten - keräsivät roskat, tyhjät pullot, ym. pois.

Aina on mielenkiintoista tietää miten asiat tehtäisiin seuraavalla kerralla erilailla, joten kysyin tätä vierailumme aikana. Eräs tällainen asia oli se, että ”Kirjastosta” tehtiin turhan suuri. Alkuun kun oletettiin, että juuri siellä ihmiset haluavat tehdä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa töitä. Todellisuus on kuitenkin ollut hyvin erilainen. ”Kirjasto” kun on ollut vähiten käytetty tila. Olisitko ikinä arvannut?

Samalla kun pohdit vastauksiasi yllä oleviin kysymyksiin, niin katso vielä alla oleva video. Video on parisen vuotta vanha, mutta kuvaa silti omalta osaltaan edellä kertomaani.