Luovan työn tehdas

Paiskitko sinä hommia luovan työn tehtaassa? Jos olet esimerkiksi koodari tai työskentelet asiantuntijatöissä, niin vastaus on mitä todennäköisimmin kyllä. Suurin osa asiantuntijatyöstä kun on nykyään tavalla tai toisella niin kutsuttua tietotyötä tai luovaa työtä.

Siis sellaista työtä jossa pitää oikeasti miettiä ja käyttää omaa pääkoppaa, jossa laatu voittaa aina määrään. Työtä jossa hyödytään fiksuista ja älykkäistä ratkaisuista, oikeasti mietityistä briljanteista ideoista, sen sijaan että kaivetaan ojaa puoliunessa 8.00 – 16.00.

Jos paiskit hommia luovan työn tehtaassa, niin millaisessa tehtaassa töitä teet? Miltä tehtaanne ”materiaalivirta” näyttää? Lähdetäänkö siellä aina niin sanotusti nollista liikkeelle? Mietitään joka kerta täysin ainutlaatuinen, uniikki ratkaisu, jopa samantyyppisiin ongelmiin / tarpeisiin.

Jos toimintaa vertaa entisajan tehtaaseen, niin voisiko tehtaan toiminnan ajatella olevan analoginen siihen, että joka kerta lähdetään erikseen raaka-aineen hakuun - kaivokseen niin sanotusti malmia kaivamaan? Luultavasti vuosien mittaan on kyllä kertynyt tietoa siitä, millaista malmia juuri tämän ratkaisun työstämiseen tarvitaan, ja mistä sitä löytää, mutta siinä se sitten melkein onkin.

Raaka-aineen haun jälkeen, kun tarvittavat rakennuspalikat on saatu kerättyä, voidaan tehtaassa aloittaa ainutlaatuisten ratkaisujen jalostus. Lopulta luovan työn tuotokset ja saadut opit joutuvat isommassa mittakaavassa "kaatopaikalle". Toisin sanoen tehtaassa työstettyjä älykkäitä ratkaisuja ei enää tulevaisuudessa uudelleen hyödynnetä, ei ainakaan laajamittaisesti, koko tehtaan mittakaavassa.

Ainoastaan itse saatat tulevaisuudessa samanlaiseen ongelmaan / tarpeeseen törmätessäsi muistella, että olet joskus vastaavan asian parissa painiskellut ja ihan käyvän ratkaisun ongelmaan keksinyt. Ehkä tällöin sinun ei tarvitsekaan lähteä malmia louhimaan, vaan voit sen sijaan hyödyntää aiempaa ratkaisua, kunhan sen vain jostain ensiksi löydät.

Ehkäpä kaivoksen sijaan suuntaatkin tällä kertaa luovan työn kaatopaikalle aiempia ratkaisuja tonkimaan. Ja jos ja kun satut aiemmin tekemäsi ratkaisun jostain löytämään, saat tehostettua tehtaan toimintaa ja parannettua sen tuottavuutta ainakin tässä yksittäistapauksessa. Tässä tapauksessa pyörää ei tarvinnutkaan keksiä uudelleen.

Eli voisiko tehtaanne ajatella olevan luovan työn ratkaisuja saastuttava tehdas, jossa vallitsee kertakäyttökulttuuri? Sellainen jossa briljantit ratkaisut keksitään eripuolilla tehdasta aina vain uudestaan, ja jossa toinen toistaan hienommat timanttiset ratkaisut lentää kaatopaikalle.

Vai onko tehtaanne kenties ”vihreä”? Sellainen jossa kierrätys- ja uusiokäyttökulttuuri kukoistaa, ja jossa kaatopaikalle joutava ”jäte” on minimaalista. Sellainen jossa ihmiset tietävät kuinka keksityt ratkaisut lajitellaan - mihin pönttöön mikin ratkaisu laitetaan, jotta uusiokäyttö olisi mahdollisimman suurta ja vaivatonta. Lisäksi he tietävät mistä kertaalleen työstettyjä ratkaisuja löytää uudelleen käytettäväksi.

Eli miten on, onko luovan työn tehtaanne ”saastuttava” vai ”vihreä”? Suoltaako se ulos alusta asti keksittyjä älykkäitä ratkaisuja, joita enää koskaan uudelleen käytetä? Vai kukoistaako siellä kierrätys- ja uusiokäyttökulttuuri?

Jos tehtaanne on saastuttava, niin mistä se johtuu? Kuinka siitä voisi tehdä entistä vihreämmän? Kuinka siellä saataisiin kertaalleen keksityt ratkaisut paremmin uusiokäyttöön?

L'amour

Tämänkertaisen bloggaukseni aihe heräsi minulle esitetyistä kysymyksistä, ja erään lukijani mietteistä - kiitos niistä. Voit lukea ne esittelyosioni neljännestä kommentista.

Päätin lähestyä aihealuetta kautta rantain, ja lähteä liikkeelle rakkaudesta. Aiheesta josta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja, tehty lukemattomia runoja sekä lauluja, ja jota filosofit ovat pohdiskelleet vuosituhansia.

Myönnän olevani heikoilla jäillä. Vaikka puhun ja pussaaan, niin olen silti suomalainen mies. Hädin tuskin muistan mitä Diotima kertoi Sokratekselle rakkaudesta Platonin kuuluisassa Pidot-dialogissa.

Ei se mitään. Katsotaan mihin asti jää kantaa, vai kantaako ollenkaan. Anna palautetta. Ajaako Karppinen tällä kertaa mielestäsi pahastikin metsään? Mitä mieltä itse asiasta olet? Kuulisin ajatuksiasi ja mietteitäsi erittäin mielelläni.

Omasta mielestäni rakkaus on täysin subjektiivinen kokemus. Sinä koet sen erilailla kuin minä. Aivan kuten kaksi ihmistä kokee heidän välisensä rakkauden eritavalla, kumpikin omallaan. Esimerkiksi äidin lasta kohtaan kokema rakkaus on varmasti hyvin erilainen, kuin lapsen äitiä kohtaan kokema rakkaus. Sama pätee pariskuntiin.

Lisäksi rakkaus näyttäytyy hyvin monenmuotoisena. Tunnekokemus riippuu ja vaihtelee kohteen mukaan. Se on erilainen vaikkapa äitiä, isää, sisaruksia, puolisoa ja lapsia kohtaan. Kiihkeä nuori rakkaus on erilaista kuin vuosikymmeniä kestänyt rakkaus, ja niin edelleen. Ja koska rakkaus on subjektiivinen kokemus, ei se välttämättä ole molemminpuolista. Se voi yhtä hyvin olla vain yksipuolista.

Mielestäni rakkauden kohde voi olla jokin muu kuin toinen ihminen. Sen ei siis välttämättä tarvitse olla ihmisten välistä. On itserakkautta, jumalan rakkautta (kristinuskon perusta) ja eläinrakkautta. Joku rakastaa omaa kotia, toinen isänmaata ja kolmas luontoa.

Itse en ainakaan tohdi väittää näitä rakkauksia ihmisten välistä rakkautta pinnallisemmaksi. Siinä missä joku on äärimmäisen itserakas ja ehkä jopa kykenemätön rakastamaan muita, on toinen valmis antamaan henkensä uskontonsa tai isänmaansa puolesta.

Mielestäni rakkaus ei myöskään ole ainoastaan ihmisolentojen (homo sapiens) yksinoikeus. Myös eläimet rakastavat toisiaan. Moni eläinlaji on jopa täysin yksiavioisia, kuten Serengetin luonnonpuistossa näkemäni piskuruinen Kirk's dik-dik antilooppi. Ja toki eläimet myös tarvitsevat hoivaa ja hellyttää, ainakin jotkut lajit, kuten Harry Harlow kiistanalaisissa eläinkokeissaan osoitti.

No mutta mites sitten on niiden brändien laita. Ainakin teinityttöjen tunnekokemukset Justin Bieberiä kohtaan tuntuivat viime viikolla olleen aika vahvat. Kyllä. Mielestäni teinitytöt olivat hullaantuneita brändättyyn tuotteeseen nimeltä Justin Bieber, eivätkä itse henkilöön.

Entäs sitten urheilujoukkueiden kannattajat, joilla saattaa olla hyvinkin suuria tunteita suosikkijoukkueitaan kohtaan. Esimerkiksi Espanjassa vanhemmat rekisteröivät vauvojaan FC Barcelona kannattajajäseniksi, kun taas Englannissa jalkapallohuligaanit osoittavat suuria tunteitaan muilla tavoin.

Mitä mieltä olet, voiko näiden kohdalla puhua rakkaudesta? Ainakin ihmiset ovat näiden eteen valmiita tekemään suuriakin asioita pyyteettömästi. Ilman itsekkäitä tarkoitusperiä ja oman edun tavoittelua. Lisäksi he kokisivat suurta menettämisen tuskaa ja kaipuuta, jos menettäisivät tunteidensa kohteen. He ovat siis brändeihin syvästi kiintyneitä.

Mutta pitäisikö näiden kohdalla silti puhua jostain muusta kuin rakkaudesta? Kenties fanituksesta tai tykkäämisestä? Pitäisikö rakkautta käyttää ainoastaan ihmisiä kohtaan kokemistamme tunteista puhuttaessa? Ei ainakaan omasta mielestäni.

Mutta mitä mieltä sinä olet? Rakastatko sinä kenties jotain brändejä, tuotteita, esineitä tai asioita? Entä ruokaa, lemmikkieläintä, harrastusta tai vaikkapa bändiä? Vai tykkäätkö mieluummin omasta kodista ja fanitat isänmaata? Erittäin mielelläni kuulisin ajatuksiasi ja mietteitäsi asiasta.

Ai niin, mites ne Karppisen omat tunteet Applen ja Louis Vuittonin tuotteita kohtaan? Mitä tarkoitan kun sanon rakastavani niitä? Tiedän etten tässä vappupuheessa suoraan minulle esitettyihin kysymyksiin vastannut. Teen sen heti seuraavassa bloggauksessa.

Hyvää vappua. Peace and Love.

Liiketoimintaidea pöllittäväksi

Päädyin kevätflunssan ja reippaan oloisen kuumeen saattelemana sängynpohjalla pohtimaan, kuinka kätevä olisikaan sellainen kuumemittari, jonka voisi langattomasti yhdistää puhelimeen ja tablettiin. Vähän samalla tapaa kuin voi vaikkapa sykemittarin yhdistää puhelimeen esimerkiksi Sports Trackerin avulla.

Ei sitten tarvitsisi koko ajan vartoa milloin kuumemittari vienolla äänellä piippaa kainalomakkaroiden välistä valmiin-merkkiä, vaan voisi rauhassa keskittyä Inceptionin ja In Timen katseluun, tai vaikkapa musiikin kuunteluun. Äänenvoimakkuuden ja bassonkin voisi surutta säätää sydämentahdistimia hirvittäviin lukemiin.

iPhonen tai iPadin näytöltä voisi sitten seurata mittauksen etenemistä ja tarkkailla nykyistä ruumiinlämpötilaa, sekä seurata lämpötilan kehitystä ja selailla aiempia tuloksia. Ohjelmiston graafinen käyttöliittymä olisi tietenkin silmiä hivelevä.

Toki tämä toisi helpotusta myös ”hoitajan” roolissa toimiville. Ei tarvitsisi esimerkiksi vähän väliä kurkkia, onko pikku potilaalla kuumemittari kunnolla, ja onko mittaustulos jo valmis. Sen sijaan voisi keittiössä rauhassa kokkailla à la carte päivällistä Hans Välimäen innoittamana, sekä samalla seurata mittaustuloksen etenemistä iPadista. Kätevää eikö vain?

Liiketoimintamielessä asiaa ei missään nimessä kannattaisi jättää tähän, vaan homma pitäisi ilman muuta rakentaa yhteisöpalvelun ympärille. Sellaisen palvelun joka mahdollistaisi esimerkiksi mittaustietojen jakamisen perheen, tuttavien ja vaikkapa omalääkärin kanssa. Palvelun jonka avulla voisi tarkkailla rakkaimpien vointia työpaikalta käsin tai vaikkapa reissun päältä.

Luonnollisesti palvelun kautta voisi myös seurata muiden käyttäjien jakamia tietoja, jos he tämän olisivat sallineet. Tiedon avulla voisi tarkkailla esimerkiksi globaalia terveystilannetta, sekä seurata influenssan ja/tai pandemian leviämistä. Leviämistä voisi seurata samalla tapaa kuin voi seurata saderintamien liikkumista sade-/säätutkista.

Tämä saattaisi auttaa myös varautumisessa, ja vähentää tautien leviämistä. Vai mitä mieltä olet? Ehkäpä seuraavan flunssa-aallon rantautumiseen voisi varautua vähän niin kuin sadekeliin. Ei tietenkään sateenvarjoin, sadeviitoin ja kumisaappain, vaan vastaavin.

Uskoisin myös terveysviranomaisten ja lääkeyhtiöiden olevan kiinnostuneita palvelun keräämien tietojen hyödyntämisestä. Heille tieto olisi toki saatavilla maksullisen palvelun kautta. Tiedon avulla lääkeyhtiöt voisivat esimerkiksi seurata lääkkeiden vaikutusta tiettyjen alueiden sairastumismääriin. Toisaalta he voisivat jakaa eri alueille eri lääkkeitä, ja näin ollen vertailla lääkkeitten vaikutusta. Tästä voisi olla esimerkiksi tuotekehityksellistä hyötyä.

Yhteisöpalveluun toki kannattaisi liittää myös muita tuotteita (esimerkiksi verenpainemittari) ja toimintoja (esimerkiksi lääkärien neuvontapalvelut). Lisäksi se tarjoaisi oivan markkinointiväylän lääkeyhtiöille. He kun voisivat täsmämarkkinoida tuotteitaan tiettyjen sairastumisaaltojen mukaisesti.

Mitä mieltä olet, tulisiko Leijonan kidassa tällaiselle liikeidealle rahoitusta? Tai olisitko kenties itse valmis käyttämään kyseisenlaista yhteisöpalvelua ja siihen liitettyjä tuotteita, kuten esimerkiksi kuumemittaria?

Läsnätyötä Microsoftilaisittain

Kuten aiemmin kerroin, pääsin parisen kuukautta takaperin tutustumaan Microsoftin uudistettuihin tiloihin ja uudenlaiseen läsnätyön kulttuuriin. Tässä käyn käytännönläheisemmin läpi miten he ovat tietotyötä lähteneet uudistamaan.

Kenties näkyvin uudistus on mielestäni se, ettei kellään ole omaa vakituista työpistettä saati työhuonetta - ei edes yrityksen ylimmällä johdolla. Sen sijaan yrityksessä on erilaisia työskentelytiloja, joista kukin yksilö ja/tai tiimi voi valita juuri kulloiseenkin tarpeeseen parhaiten soveltuvan.

Esimerkiksi "kirjaston" voi valita siinä tapauksessa, että haluaa työskennellä rauhassa ja hiljaisuudessa - aivan kuten normaalissa kirjastossa. "Biitsillä" puolestaan soi musiikki ja se sopii Fatboyneen rennompaan työskentelyyn. "Lasten nurkkaus" taasen sopii niille, joille on tullut lastenhoitohaasteita.

Sijainnillasi ei ole väliä. Sillä missä ikinä oletkin, tietävät muut sen Yammer-tyyppisen sovelluksen kautta. Fyysisen sijainnin lisäksi muut näkevät statuksesi - oletko tavoitettavissa vai et, voiko sinulle lähettää viestin tai soittaa videopuhelun, jne. Jos olet tavoitettavissa, niin muilla on lupa sinua häiritä. Oli kello sitten 7.00 maanantaiaamuna tai 23.00 juhannusaattona. Ajalla ja paikalla ei siis ole merkitystä, ainoastaan henkilön aidolla läsnäololla, kuten aiemmin kirjoitin.

Neuvottelutiloissa on lasiseinät ja ainoastaan pyöreitä pöytiä. Pyöreät pöydät kun luovat palavereihin tasa-arvoisen vaikutelman ja tunnelman. Tiedonkulkua sekä organisaation avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisää johtajien aktiivinen bloggaus. Yrityksen ylin johto esimekriksi vuorotellen kirjoittaa blogia johdon palavereista.

Blogeihin toivotaan kommentteja ja kannanottoja, ja niiden avulla käydään vuoropuhelua. Ne ovat yksi kanava organisaation moniäänisyyden lisäämiseksi. Niiden avulla ihmiset saavat äänensä kuuluviin ja he pääsevät vaikuttamaan.

Lisäksi ihmisiltä kysytään mielipiteitä päätettävistä asioista ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Tämä näyttäisi toimivan myös mittareiden valoissa. Mittareiden mukaan kun työntekijöiden tunne päätöksentekoon vaikuttamisesta on 93%. Tässä on nousua useampi kymmenen prosenttia muutosta edeltävään aikaan verrattuna.

Myös ihmisten työtyytyväisyys on parantunut huomattavasti. Tästä hyvänä osoituksena on Microsoftin voittamat ”Great Place to Work”-palkinnot. He ovat selvästikin oivaltaneet sen, että hyvinvoiva työntekijä on työnantajalleen kirjaimellisesti kullan arvoinen. Työhyvinvointi kun tutkitusti parantaa kilpailukykyä, sekä taloudellista tulosta ja mainetta - parhaat työnantajat saavat parhaat työntekijät, jne.

Työhyvinvoinnin lisäksi tilankäyttö on huomattavasti tehostunut. Lisäksi tilat ovat siistit ja viihtyisät. Kenelläkään kun ei ole omaa työpistettä, ja omat jäljet siistitään työpäivän jälkeen. Johdon esimerkillisyydestä kertoo hyvin se, että he muutosvaiheen alussa kiersivät päivän päätteeksi tilat läpi ja tarvittaessa siistivät työpisteet seuraavaa päivää varten - keräsivät roskat, tyhjät pullot, ym. pois.

Aina on mielenkiintoista tietää miten asiat tehtäisiin seuraavalla kerralla erilailla, joten kysyin tätä vierailumme aikana. Eräs tällainen asia oli se, että ”Kirjastosta” tehtiin turhan suuri. Alkuun kun oletettiin, että juuri siellä ihmiset haluavat tehdä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa töitä. Todellisuus on kuitenkin ollut hyvin erilainen. ”Kirjasto” kun on ollut vähiten käytetty tila. Olisitko ikinä arvannut?

Samalla kun pohdit vastauksiasi yllä oleviin kysymyksiin, niin katso vielä alla oleva video. Video on parisen vuotta vanha, mutta kuvaa silti omalta osaltaan edellä kertomaani.

Tietotyön uusia tuulia

Vierailimme vajaa pari kuukautta takaperin MBA-kursimme kanssa Microsoftin uudistetussa pääkonttorissa, Keilaniemen rannassa. Kokemus oli erittäin positiivinen, mutta ei kylläkään eksklusiivinen. Nämä uudistetut tilat ja uudenlainen läsnätyön kulttuuri kun ovat keränneet jo yli 45 000 ihmettelijää eri puolilta maailmaa. Mistä siis oikein on kyse?

Mielestäni sen oivaltamisesta, että tietotyössä työntekijän aito läsnäolo on työskentelyaikaa ja -paikkaa tärkeämpi tekijä – kuten aiemmin kirjoitin. Ero on merkittävä entisajan tehdastyöhön verrattuna, jossa työpaikalle oli saavuttava tehtaanpillin soidessa ja hommia oli paiskittava liukuhihnan tahtiin. Työnteko luonnistui puoliunessa, ja sen valvonta oli helppoa - toisin kuin tietotyössä.

Vai kuinka paljon tietotyöntekijän tehokkuudesta tai ahkeruudesta kertoo mielestäsi se, että hän päivästä toiseen saapuu työpaikalla ennen pomoa, ja lähtee kotiin vasta pomon jälkeen? Mistä tiedät, että hän on aidosti läsnä ja tekee tuottavaa ajatustyötä, eikä suunnittele vaikkapa viikonlopun menemisiä tai illan kauppalistaa? Voiko luovan tietotyön tehokkuutta tai ajatustyötä vaativan tehtävän haasteellisuutta ylipäätään mitata?

Mielestäni ei ainakaan 1900-luvun valmistavan teollisuuden toimintamalleilla ja -tavoilla. Kun tämä on porukalla oivallettu, voidaan toimintatapojen uudelleen suunnittelu aloittaa. Juuri näin on mielestäni Microsoftilla toimittu.

He (Microsoftilla) ovat mielestäni erinomaisesti oivaltaneet teknologian tarjoamat mahdollisuudet. He ovat ymmärtäneet, ettei teknologia ole ainoastaan työnteon väline, vaan se myös muuttaa totuttuja toimintatapojamme. Aivan kuten sähkö, tehtaat ja maatalouskoneet ovat aikoinaan osaltaan mullistaneet työskentelytapoja ja työympäristöjä.

He ovat myös ymmärtäneet, että sukupolvien välinen kuilu on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan. Pian työpaikalla enemmistöksi tuleva nettisukupolvi (y-sukupolvi) kun on jo tottunut käyttämään uusia teknologioita. He ovat jo omaksuneet uudet toimintatavat. He ovat esimerkiksi oppineet sosiaalisen median kautta vaikuttamaan ja saamaan äänensä kuuluviin.

Microsoftilla on myös ymmärretty väestön ikääntymisen ja rakennemuutoksen merkitys. He ovat ymmärtäneet, että yrityksen tärkeimpiä voimavaroja ovat alan parhaat osaajat, jotka halutaan saada ja säilyttää, ja joista tulee olemaan tulevaisuudessa pulaa väestön ikääntymisen myötä. Nämä parhaat osaajat halutaan houkutella yritykseen maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Mielestäni näiden oivallusten siivittämänä Microsoftilla on lähdetty rakentamaan matalahierarkista organisaatiota, jonka toiminnasta on lähdetty tekemään mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. Lisäksi he ovat lähteneet rakentamaan luottamukseen ja työntekijöiden osallistamiseen perustuvaa yrityskulttuuria, jota edellä oleva toimiakseen vaatii. Johdon sitoutuneisuus ja esimerkillisyys on tässä silmiinpistävää.

Siitä mitä tämä tarkoittaa käytännössä, kerron lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Etätyöstä läsnätyöhön

Harva ajatustyötä (tietotyötä) tekevä miettii työpaikalle menoa, jos on kiireellä saatava jotakin aikaiseksi. Myös uusia ideoita ja inspiraatioita lähetään usein hakemaan työpaikan ulkopuolelta. Miksi?

Eikö työpaikka olekaan paras ja inspiroivin paikka työn tekemiseen, vaikka se tarjoaakin kaikki fasiliteetit? Onko suurin osa työpaikoista ja työnteon malleista jämähtänyt viime vuosituhannelle, vaikka muu maailma on muuttunut yhä vain kiihtyvämpää vauhtia?

Mitä jos mietit asiaa hetken omalta osaltasi - miten sinun työpaikkasi on muuttunut esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana, jos työvälineiden (kannettavat, kännykät, jne.) muuttumista ei oteta huomioon?

Suurimalle osalle varmaankin etätyö on tullut, ainakin osittain mahdolliseksi. Luultavasti myös organisaatiorakenteen muutosten määrä on lisääntynyt - tiimit vaihtuu, istumapaikat vaihtuu, jne. Kuulostaako tutulta?

Entä kiireen tuntu ja palaverien määrä, onko kenties lisääntynyt? Tuntuuko, että välillä päivät täyttyvät ehkä jopa turhistakin palavereista? Palavereista:

• joihin ihmiset saapuvat myöhässä,
• joissa ensimmäiseksi avataan läppärin kansi ja aletaan vastailla sähköposteihin, tekemään muita töitä tai lukemaan Ilta-Sanomia,
• joissa ihmiset miettivät vielä edellisen palaverin keskusteluja ja murehtivat seuraavia odottamassa olevia tehtäviä,
• joissa ihmiset eivät yksinkertaisesti ole läsnä, eli henkisesti paikalla.

Niille jotka vannovat tehokkuuden nimen, ja pyrkivät siksi hoitamaan montaa asiaa samanaikaisesti, voin paljastaa, ettei se tutkimusten mukaan onnistu. Sitä vastoin tehokkuus laskee, jonka lisäksi käytöksellä on myös muita sivuvaikutuksia - muun muassa kognitiivinen kyky heikkenee.

Ehkä olet huomannut joitakin sivuvaikutuksia myös itse? Kenties kiireinen työpäivä on vierähtänyt nopeasti, aivan kuin olisi kävellyt pienessä sumussa koko päivän. Tuntuu, ettei oikein mitään ole saanut aikaiseksi. Kenties jotkut asiat on jäänyt hoitamatta ja jälkeenpäin on pitänyt tarkastella, että tulikohan sitä ja sitä asiaa hoidettua, kun ei kerta kaikkiaan muista. Koko päivä kun tuli mentyä automaattipilotti päällä. Tehokasta, eikö vain?

Entä kun asiaa tarkastelee kanssaihmisten kannalta. Miltä tuntuu keskustella jonkun kanssa, jos toinen samalla räplää konetta tai kännykkää, lukee sähköposteja, tai miettii muita asioita? Entä kuinka paljon palavereissa syntyy keskusteluja ja uusia ideoita, kun osallistujat puuhastelevat omiaan? Kuinka motivoivaa palaverin läpivieminen tai toisen kanssa keskustelu ylipäätään on, jos toinen osapuoli ei ole oikeasti läsnä, vaan hänen ajatuksensa harhailevat muualla?

Etätyö ei tähän ongelmaan selvästikään ole ratkaisu. Toisin sanoen on yhdentekevää, teetkö toitä etänä vai toimistolla, jos et oikeasti ole läsnä.

Tämä asia on oivallisesti ymmärretty Microsoftilla, jossa saimme kunnian vierailla noin kuukausi takaperin MBA-kurssimme kanssa. He ovat siirtyneet uudenlaiseen läsnätyön kulttuuriin, josta kerron lisää seuraavassa blogikirjoituksessani.