Voisiko yt:t hoitaa toisin?

LähiTapiola aloittaa yt:t,
TTY yt-neuvotteluihin,
Hämeen Sanomat aloittaa yt-neuvottelut,
Itella Posti käynnistää yt-neuvottelut,
Salo aloittaa taas yt-neuvottelut,
Kesko käynnistää yt-neuvottelut,
Fujitsu aloittaa yt-neuvottelut ensi viikolla,
Sofor aloitti yt-neuvottelut,
Turun kaupunki aloittaa yt-neuvottelut,
The Switch aloittaa yt-neuvottelut,
Työterveyslaitos käynnistää yt-neuvottelut, …

Tässä pieni katsaus viime viikon uutisiin. Melko surullista luettavaa, vai mitä? Pistää miettimään missä on menty vikaan. Eivätkö yritykset ole pystyneet uudistumaan ajoissa? Eikö muutoksen merkkejä ole huomattu ajoissa, vai eikö niihin ole osattu reagoida, …? Tosin seuraavat otsikot ihmetyttävät itseäni vieläkin enemmän:

Hartwallin työntekijät: Yt-neuvottelut yllätys ja järkytys,
Uusin yt-neuvotteluilmoitus tuli työntekijöille täytenä yllätyksenä,
Itellan yt:t tulivat yllätyksenä,
Yt-neuvottelut ja keskittämisaikeet täysi yllätys,
Yt-uutinen tuli henkilöstölle täytenä yllätyksenä…

On vaikea ymmärtää kuinka näin isot, ihmisten elämää suuresti mullistavat asiat tulevat henkilöstölle täytenä yllätyksenä. Monesti vielä pelkkänä yksisuuntaisena ilmoituksena / tiedotteena, jolloin ihmiset jäävät suuren epätietoisuuden valtaan, vailla lisäkysymysten esittämismahdollisuuksia.

Vaikka eettistä johtamista on käsitelty paljon jo 90-luvulla, ja asia on viime vuosina herättynä yhä enemmän tutkijoiden kiinnostusta, näyttäsi homma olevan vielä lapsen kengissä. Ainakin omasta mielestäni. Mielestäni yllä olevassa toimintatavassa kun on eettisyys kaukana, vai oletko kenties eri mieltä?

Mistäköhän moinen kiikastaa? Eikö johtajilla ole rohkeutta asettua huonojen uutisten tuojiksi, eikö avoimeen dialogiin osata tai kyetä alkaa, eikö avoimen dialogin ja tiedon tärkeyttä ymmärretä, halutaanko tietoja jostain syystä pimittää viimeiseen asti, vai onko kyse kenties jostain muusta? Eikö johto osaa asettua työntekijöiden asemaan, ja miettiä asiaa omalta kannalta - sitä miltä tärkeän ja omaan elämään suuresti vaikuttavan tiedon pimittäminen itsestä tuntuisi?

Itse olen Lasse Kurkilahden ja Toivo Äijön kanssa samoilla linjoilla. He korostavat "Ui tai uppoa: suomalaiset yritykset globaalissa hyökyaallossa” -teoksessaan avoimuutta ylikaiken. He esittävät, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa mukaan asiat voivat olla kuinka huonosti tahansa, mutta siitä huolimatta johdon olisi aina parasta kertoa avoimesti henkilöstölle asioiden todellinen laita.

Heidän mukaansa on sitä parempi, mitä enemmän ihmisiä informoidaan ja mitä rehellisemmin tilanteeseen suhtaudutaan. Tähän on helppo yhtyä kun ajattelee esimerkiksi niitä, jotka ovat mahdollisesti juuri rakentaneet talon tai ottaneet suuren asuntolainan. Luultavasti he olisivat jättäneet talon rakentamatta tai lykänneet asunnon hankintaa, jos heillä olisi ollut asiasta parempaa tietoa. Tai vähintään he olisivat pohtineet eri vaihtoehtoja ja ratkaisujaan tarkemmin.

Johdon tulisikin ymmärtää, että monissa tapauksissa ihmiset kaipaavat kipeästi tietoa yrityksen kannattavuudesta ja tulevaisuudesta. Juuri tämän takia yrityksissä pitäisi käsitellä kaikki tärkeät asiat avoimesti ja hyvissä ajoin yhdessä koko henkilöstön kanssa. Pitäisi kertoa miten tilanteessa saattaa käydä ja miten tulevaan muutokseen voi varautua, sen sijaan että ollaan hiljaa viimeiseen asti.

Juuri tämä olisi sitä kauan kaivattua ja perään kuulutettua johdon eettisyyttä. Ei itsekästä toimintaa, vaan aitoa kanssaihmisten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta välittämistä.

Kaikki varmasti ymmärtävät sen, ettei kannattamattomia yrityksiä voi lailla pakottaa jatkamaan. Mutta asiat voi aina hoitaa hyvin tai huonosti, vastuullisesti tai vastuuttomasti. Itse soisin näkeväni enemmän vastuullisuutta ja rehellisyyttä, avointa dialogia ja yhdessä ratkaisujen hakemista.

Tästä voisi olla yrityksellä myös muuta hyötyä, ainakin Kurkilahden ja Äijön mielestä. Heidän mukaansa avoimen dialogin avulla voitaisiin parhaiten hakea voimavaroja koko henkilöstöstä, ja etsiä parantavia sekä kehittäviä ratkaisuja ja menestymisen eväitä jo etukäteen. Ennen kuin on liian myöhäistä.